Pohjoismainen puolustusyhteistyö
Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt pohdiskeli pohjoismaisen puolustusyhteistyön merkitystä. Hänen mukaansa Ruotsin, Norjan ja Suomen välinen keskinäinen yhteistyö vastaa uusiin turvallisuushaasteisiin mahdollista Nato-jäsenyyttä paremmin. Ruotsin ulkoministeri ilmaisi halunsa laajentaa yhteistyöaluetta nykyistä laajemmaksi Itämeren ympäristössä.
Pohjoismainen puolustusyhteistyö nostetaan esille hieman väärässä merkityksessä, kun sitä verrataan mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Ilma- ja meriliikennekuvan jakaminen naapurivaltioiden kesken, yhteiset materiaalihankinnat, yhteiset kriisinhallintaharjoitukset sekä huoltovarmuussopimukset ovat keinoja alentaa kustannuksia, lisätä keskinäistä luottamusta sekä parantaa lopputuotteen laatua.
Osia lopputuotteesta ovat mahdollisimman hyvällä materiaalilla varustetut ja perusteellisesti koulutetut joukot kansallisen puolustuksen sekä kansainvälisen kriisinhallinnan tarpeisiin ja reaaliaikainen tilannekuva koko lähialueelta. Lähialueen puolustusyhteistyön lopputuote ei ole puolustusliitto. Se ei korvaa tai muuta yhteistyöhön osallistuvien Nato-valtioiden puolustusratkaisua, vaan täydentää sitä.
Pohjoismainen yhteistyö epäilemättä syvenee ja laajenee. Varsinaiset sotilaalliset harjoitukset järjestettäneen edelleen pienemmän joukon kesken. Kriisinhallintaharjoitusten luonne voi jonkin verran muuttua. Harjoitusten aiheena voisi olla tiedonvälityksen varmistaminen ja tutkimustiedon jakaminen pandemian uhatessa tai Itämeren alueen valtioiden koordinoitu toiminta vakavassa öljyturmassa.
Sana puolustusyhteistyö on aivan liian kapea kuvailemaan eri valtioiden kaikkien hallinnonalojen yhteisiä ponnisteluja uusiin uhkiin varautumiseksi.
Carl Bildt peräänkuulutti haastattelussaan myös EU:n sotilaallisten kykyjen kehittämistä. Kehittyvien kykyjen lisäksi EU tarvitsee yhteistä poliittista tahtoa ja päätöksentekomenetelmät tahdon toimeenpanemiseksi.
Nykyisessä unionissa pohjoismaiden tai Itämeren alueen valtioiden ääni tulee parhaiten kuulluksi, jos maat tekevät yhteistyötä EU:n päätösten valmisteluvaiheessa. Tämä ei aina onnistu, koska jäsenvaltiot hakevat ainakin joskus kansallista etua ”yhteistä hyvää” voimakkaammin. Euroopan unioninkin laaja-alaisen toiminnan vertaaminen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen ontuu. EU ei ole puolustusliitto, eikä sellaiseksi ainakaan todennäköisesti muodostu. Useimpien unionin jäsenvaltioiden mielestä tähän ei ole edes teoreettista tarvetta.
Jos suomalaiset päättäjät katsovat Nato-jäsenyyden tarpeelliseksi, se ei poista sen enempää oman aluepuolustusjärjestelmän ylläpitotarvetta kuin lähialueen yhteistyönkään merkitystä. Suomen kansainvälinen toimintakenttä hahmottuisi YK:n, Etyjin, Naton ja EU:n jäsenyyksien kautta. Kuten pääministeri Matti Vanhanen nettipäiväkirjassaan toteaa: ”Me hankimme yhteistyöllä konkreettisia kykyjä vastata nykyajan kriisien haasteisiin.”

Kommentoi 69 kommenttia