Kenelle kellot soivat?
Venäjän valtionjohto on epäilemättä hieman tyytymätön kansainvälisen tilanteen viimeaikaiseen kehitykseen.
Vanha liittolainen Serbia vaikuttaa lähentyvän Euroopan unionia uuden hallituksen myötä. Yhdysvallat ei olekaan vetäytymässä kuoreensa, vaan jatkaa uusien jalansijojen kaivamista paitsi Keski-Aasiaan myös Eurooppaan.
Tshekin tasavalta allekirjoitti sopimuksen tutka-aseman sijoittamisesta maaperälleen ja siten liittynee niihin maihin, joissa Yhdysvalloilla on pysyvä tukikohta. Kansalaisten vastustuksesta huolimatta Puolan odotetaan seuraavan perässä.
On selvää, ettei ”uusi aika” ole hävittänyt vanhaa politiikkaa. Venäjän ulkoministeriön lausunnot Yhdysvaltain ohjuskilven vastustamisesta eivät juuri poikkea jo vuosia sitten annetuista. Jo 2000-luvun alussa venäläiset ilmoittivat kehittävänsä ohjukset ja ydinkärjet, joita kilpi ei pidättelisi.
Nyt vihjatut ”sotilaallis-teknologiset” keinot voivat olla jatkumoa tälle vuosia kestäneelle kehitykselle. Valmistuvien ohjuspuolustusasemien lisääminen venäläiseen maaliluetteloon tuskin yllättäisi ketään. Kaliningradin alueelle voitaisiin kenties siirtää uusia asejärjestelmiä. Mannertenvälisiin ohjuksiin voidaan asentaa useampia taistelukärkiä, valemaalien määrää lisätä ja lyhyen kantaman ydinaseita kehittää.
Ydinasesapelin kalistelu ei tietenkään tunnu hyvältä. Pelkkä melun pitäminen ei kuitenkaan estä Yhdysvaltoja toteuttamasta ohjuspuolustussuunnitelmiaan. Kiinteiden järjestelmien rakentamisen jälkeen vuorossa ovat liikkuvat ja avaruuteen sijoitettavat komponentit. Tämä kehitys hermostuttaa Venäjän lisäksi Kiinaa. Kauhun tasapainon status quo voi sittenkin keikahtaa Yhdysvaltain eduksi.
Jos Yhdysvaltoja ei voi uhmata suoraan, sitä voi yrittää kiertotietä. Ehkä enegian hintaa voi hilata ylöspäin ja/tai käynnissä olevia kriisejä pitkittää. Supervallan toimet pitää mediassa edelleen kuvata norsun rymistelynä lasikaupassa, jotta kansalaismielipide erityisesti Euroopassa saadaan pidettyä Yhdysvaltain vastaisena.
Euroopan unionin sisäinen hajaannus hidastaa yhteisen toimintalinjan syntymistä niin idän- kuin lännensuhteissa. Tämä auttaa suurvaltoja ”poimimaan rusinat pullasta” eli jatkamaan kahdenkeskisiä sopimuksia unionin jäsenvaltioiden kanssa. Hajaannus valitettavasti myös heikentää Euroopan unionin uskottavuutta kaikilla osa-alueilla.
Sekä Kiina että Venäjä pyrkivät sitomaan lähialueen valtiot yhä tiukemmin itseensä. Ensimmäinen taataksen energiansaannin ja jälkimmäinen perinteisen puskurivyöhykeajattelun mukaisesti. Kaikkien kolmen valtion elintärkeät intressit törmäävät laajan Lähi-idän alueella ja ympärillä. Siellä puolestaan alueelliset (suur)vallat setvivät välejään ja omia etujaan ajavat ryhmät hämmentävät soppaa. Kaikki tietävät, että kattila on kuuma, mutta sekoittamatta jättäminen ei ole vaihtoehto. Sehän ei pelaa joka pelkää.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kauhun tasapainostahan on koko ajan ollut kyse Venäjän jumpittelussa eri puolella mm. Eurooppaa!Loistavasti kirjoituksessa oli myös tuo Venäjän taktiikka, joka liittyy täysin suurvallan propagandaan kauhuntasapaino politiikassa! Suomessa on käsittämätön USA-viha, kuten tämänkin lehden palstoilla on näkynyt. Itse en ole USA vihaaja, vaan peräti Fani! Koko Eurooppa on vihoissaan vapaan maailman sankarimaalle! Juha-Antero kokemuksellaan osoittaa kuinka taitavaa KGB:n toiminta on ollut, ja on uusin kasvoin.
[orig 29.11.2007]
Vladimir Putinin venäläiset ja George W. Bushin amerikkalaiset - tunne, voima ja valta
(Koko ajan lisää katsojia saava YLE dokumenttiosastollaan räväytti häkellyttävästi samalle päivälle kaksi toisistaan poikkeavaa ohjauksellista dokumenttia 28. marraskuuta 2007 - molemmissa yhteisenä piirteenä oli kansallistunne ja sen tavoittelu *)
[ ... amerikkalaiset elävät, nauttivat ja kokevat tunteella television ja elokuvien kautta kulutuksellista osallistuvuuttaan kansalliseen tähtilippuyhtenäisyyteen --- venäläiset harjoittelevat kulutuksellisuutta television, ohjatun uutisoinnin ja nousevan kansallistunteen nousuvirtauksessa kohti haikailtua suurvalta-asemaa ... ]
YLE yllätti ja esitti amerikkalaista päättäväisyyttä ja kansallistunteellista isänmaallisuutta palauttaa sodissa kaatuneet sotilaansa oman maan multiin tähtilipun alla. Samana iltana myöhemmin YLE esitti ohjatun dokumentin presidentti Putinin valtaan noususta, kansallistunteen nostosta ja putinilaisesta tavasta tehdä venäläistä demokratiaa. Ohjelmien esitysajan kohdistuminen samaan iltaan ei ollut sattuma.
USA:ssa on laissa velvoite etsiä, löytää ja palauttaa kaikin keinoin Yhdysvaltain armeijan taisteluissa kaatuneet ja kadonneet sotilaat kotimaan multiin - ennemmin tai myöhemmmin. Loputon etsintä - 90.000:n ollessa kateissa I:stä Maailmansodasta lukien, on tehtävä miltei mahdottomuudessaan, mutta myös viesti kansakunnalle huolehtimisesta ja velvollisuudentunteesta. Etsintä on myös keino siirtää sotien varsinaisten syiden arviointia tunneherkempiin asioihin.
Venäjällä on aina ollut voimakkaita johtajia, kuten Yhdysvalloissakin - ainakin lain mukaisesti. Venäjä koki alemmuutensa ja USA nousi ylivertaiseksi asemahdiksi 1990-luvulla. USA on taas eniten sotinut kansakunta sataan vuoteen. USA armeija käyttää 25 kertaa enemmän rahaa varusteluun ja sotilasmenoihin kuin nykyinen Venäjä. Putin on aloittanut kiinnioton - tietäen tavoitteen olevan mahdoton. Putin tietää, että markkinatalous ja länsimaalainen kulutusjuhlinta tarvitsee energiaa ja sitä Venäjällä on. Moskovasta on taas tullut maailman kallein pääkaupunki.
Amerikkalaiset eivät karsi presidentin valtaoikeuksia, myöskään venäläiset eivät pura Putinin valtaoikeuksia. Molemmat maat ovat tehtäväkeskeisiä ja turvallisuuspalvelujen valvomia kiireestä kantapäähän - USA:ssa on vieläkin enemmän valvontaa kuin Venäjällä, se on vain hienostuneempaa. Venäjällä ollaan totuttu suoraan toimintaan.
USA on liikalihavuuden ja elintasosairauksien kehto. Venäjällä kasvaa alkoholismin, huumeiden ja sukupuolitautien haastava maailma. Kummassakin maassa kasvaa edelleen tuloerot, syrjäytyminen ja raaistuva väkivalta. USA on kuluttanut enemmän kuin mikään muu maailman maa. Venäläisten ympäristörikokset eivät ole koskaan tulleet kokonaisuudessaan julki, varsinkaan Neuvostoliiton ajoilta. USA on maapallon suurin hiilidioksidipäästäjä.
Mielenkiintoista oli YLE:n dokumenttien esitysajoitus - siinä oli tarkoitushakuisuutta katsojille, jotka asuvat lännen ja idän vedenjakajalla. Suomi käy vähemmistöltään poliittisesti ohjattua Natoon liittymiskampanjaa. Sitä vastoin kansalaisten enemmistö ei koe Natoa tarpeellisena, vaan luottaa hiljalleen nousevaan käytännössä Saksa vetoiseen EU:hun ja itseensä. Venäjää emme pidä enemmälti turvallisuushaasteena, vaan kolminkertaisena kaupankäyntimahdollisuutena erityisesti ympäristöasioissa.
Venäjä on meille tarkoituksella luotu ristiriita. Puutullit, pelottelu sähkön riittämättömyydestä tuontisähkönä Venäjältä kuin Putinin nuorisojoukkolaisten väläyttelyuhosta suurvenäjästä muistuksena Suomelle suurruhtinaskunta-ajoistamme - on turhan kaukaa haettua (meilläkin on omat ääriliikkeemme). Suomen kansalaisten enemmistö - huolimatta luodusta ristiriidasta - hoitavaa itse omat mielipiteensä ilman valtiollisen kansalaisvaroin ylläpidetyn televisioyhtiön hienovaraista, mutta miltei suoraa ohjailua.
Suomella on erikoisasema Venäjän ja Länsi-Euroopan rajalla - itseasiassa "raja häipyy" Karjalassa, kuin piirretty viiva veteen. Meidän konkreettinen raja on EU:n itäraja pohjoisessa. Tuo raja on kuuluisa ja sitä on puolustettu väkevästi - venäläiset sen tietävät, kuten senkin, että Suomi voisi olla erinomainen kauppakumppani ja koko Karjalan kehittäjä.
Putin vihjaisi jo metsäteollisuudellemme investoinneista maahansa muutamia vuosia sitten. Investointivihje ei mennyt perille ja näin syntyivät puutullit, koska Venäjän velvollisuus ei ole ruokkia alle markkinahinnoin raaka-ainetta suomalaisiin tehtaisiin - mekään emme myisi alle torihintojen. Jo 200 vuotta sitten osasimme jalostaa metsää tervaksi.
Lopulta erityisen mielenkiintoiseksi tulee Venäjän kehitys, kuin myös USA:n, joka saa ensimmäisen naispresidenttinsä. Venäjällä Putinin jälkeen johtoon jää käytännössä Putin. Meille miellyttävästi Putin haluaisi olla hyvissä väleissä Saksan kanssa - Saksan, joka on ollut monesti Suomen takuumies hädän hetkellä.
Moskovassa juhlittiin vuonna 2005 II Maailmansodan päättymisen (venäläisittäin Suuren Isänmaallisen sodan) 60 vuotis-seremonioita Punaisella torilla. Merkille pantavaa oli se, että Vladimir Putinin vierellä olivat oikealla George W. Bush ja vasemmalla Kiinan presidentti Hu Jintao. Saksan silloinen liittokansleri Gerhardt Schröder oli miltei Putinin takana.
Pohdinnan paikaksi jää kysymysmerkkinä Venäjän putinilaiset nuoret. Saksan Kolmas Valtakunta kasvatti ja koulutti tavallansa myös omia nuoriaan 1930- ja 40-luvuilla. Saksassa KGB:n palveluksessa Putinille asioiden systemaattisuus aukesi kirkkaana, ... jäi suhteet saksalaisiin niin idässä kuin lännessä. Mikä tulee olemaan Putinin nuorisolaisten osuus huomisen Venäjällä? Yli 60 vuotta sitten Kolmannen Valtakunnan Hitler-Jugend taisteli raivoisasti, kun Berliiniä lopullisesti tuhottiin venäläisten toimesta.
*)
TV1 klo 19:25 Body Hunters -sarja/ Taisteluissa kadonneet/ BBC/Discovery Channel
TV1 klo 22:00 Ulkolinja/ Putinin valtakunta
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com
"Venäjän ulkoministeriön lausunnot Yhdysvaltain ohjuskilven vastustamisesta eivät juuri poikkea jo vuosia sitten annetuista."
Venäjä oli vastaan kun Puola, Tshekki ja Unkari halusivat NATOon - no, menivät silti.
Venäjä oli vastaan kun Viro, Latvia ja Liettua halusivat NATOon - no, menivät silti.
Venäjä on vastaan kun Georgia ja Ukraina haluavat NATOon - no, ainakin Georgia myös menee NATOon.
Ei sillä ole mitään väliä, että Venäjä on oikeastaan kaikkea vastaan - olkoon vapaasti.
Siten käy myös ohjuspuolustuksen - se rakennetaan rähjääpä Venäjä miten paljon hyvänsä.
'Jos Yhdysvaltoja ei voi uhmata suoraan, sitä voi yrittää kiertotietä. Ehkä enegian hintaa voi hilata ylöspäin ja/tai käynnissä olevia kriisejä pitkittää. Supervallan toimet pitää mediassa edelleen kuvata norsun rymistelynä lasikaupassa, jotta kansalaismielipide erityisesti Euroopassa saadaan pidettyä Yhdysvaltain vastaisena.'
Muuten asialliseen blogiin on eksynyt muutama aivan luokaton kappale. Yllä näistä selvästi heikoin esitys. Vaikka kysymys todennäköisesti onkin hieman yleisemmästä linjauksesta, kuin vain kirjoittajan henk.koht. mielipiteestä, on näin räikea vääristely halveksuttavaa.
Kun US:n sotakoneiston käyttöaste alkaa kahden perusteettoman sodan puolesta lähennellä totaalista, viralliset suunnitelmat ovat paperilla Venäjän ja Kiinan tuhoamiseksi, (joista Venäjän piiritys on jo alkanut) jäävät Venäjä Tšetšeniassa, Kiina Tiibetissä ja norsu lasikaupassan hyvin kauaksi taakse.
Venäjä nimenomaan pitkittää tahallaan nykyisiä kriisejä ja järjestää niitä parhaansa mukaan lisää, jotta epävakaus lisääntyisi, eikä vaan pääsisi vähenemään.
USA sen sijaan pyrkii likvidoimaan kriisipesäkkeitä - kuten Balkanilla, Afganistanissa ja Lähi-Idässä.
Kiitos USA!
"Vaikka kysymys todennäköisesti onkin hieman yleisemmästä linjauksesta, kuin vain kirjoittajan henk.koht. mielipiteestä, on näin räikea vääristely halveksuttavaa."
Minusta kyse on luonnollisesta suojavaistöstä. Komentajakapteeni on ollut kauppapolitiikan ja strategian tasolla niin objektiviinen ja strategian laitoksen laajaperäistä ajattelua edustava, että arvaisimpa, että kadettitovereilta tai ylempää tai taktiikan laitokselta on tullut jo terveisiä, että Venäjän puolustaminen olemalla akateemisesti uskottava ja objektiivinen, saa jo riittää. Ylenntystä nimittäin ei varmaakaan komentajaksi ole odotettavissa, mikäli objektiivinen tieteenharjoittaminen turvallisuuspolitiikan alalla jatkuu niin kuin tähän asti.
Puolustusvoimat on käskylaitos ja tieteen harjoittaminen on yksilöllistä, tutkijakohtaista totuuden etsintää.
Jos valtion epävirallinen politiikka suosii Brzezinskin oppia, millä Venäjä onnistutaan pysyvästi saartamaan tilapäistä heikkouden tilaa käyttäen ja missä simuloimalla perustuslakisopimuksella ja Lissabonin sopimuksella, on melko vaikea olla laitoksen palveluksessa ja harjoittaa samalla riippumatonta realistisen koulukunnan mukaista turvallissuuspoliittista tutkimusta tai kommentointia.
Lukijoille toteaisin, että heikoksi väitetyt kappaleet ovat osa camouflagea, jolla mahdollistetaan objektiivisempien esitysten kirjoittaminen jatkossa.
Ellei Eurooppa-myönteisyyttä ja Yhdysvallat kielteisyyttä jollain lailla balansoida Yhdysvallat-myönteisillä kirjoituksilla, voi kolumnointi loppua lyhyeen.
Suomessa voidaan sallia tieteenharjoittaminen säällisessä määrässä tyylii Helge Seppälä, Heikki Ylikangas tai Pekka Visuri, mutta jos asia koskee ajankohtaisempia aiheita, on Yhdysvaltain sotilasasiamies valmis kitisemään jopa yhdestä artikkelista puolustusvoimien komentajalle.
"Suomessa voidaan sallia tieteenharjoittaminen säällisessä määrässä tyylii Helge Seppälä, Heikki Ylikangas tai Pekka Visuri"
Mainitut eivät ole mielestäni tieteenharjoittajia, vaan venäjämielisiä tieteen puoskaroijia - varsinkin kaksi ensinmainittua. Viimeksimainittu on lähinnä venäjämielinen kommentaattori.
loppua suurvaltapolitiikassa. Sotilaiden lienee pidettävä aina silmänsä voimien laaduissa ja määrissä. Mutta kahden tosi suurvallan suhteissa kauhujen kynnys ylitettiin 30-40 vuotta sitten peruuttamattomasti, eikä pääsyä takaisin ole näkyvissä. Teoriassa USA esim. voisi yrittää "keikauttaa" asiat avaruuden kautta, mutta tuosta "maailmanlopun uhasta" ei pääse eroon. Suurin muutos on Kiinan nousu vastaavaan kategoriaan, johon ei tarvita tuhansia - turhia - ohjuksia.
Tuo kahden supervallan pitkään jatkunut varustelu on yksi tämän päivän talouden pulmien perimmäisistä syistä. NL:n se vei konkurssiin, joka tuotti kasoittain romurautaa ja ydinpommeja. Mutta elintärkeät siviilisektorit eivä toimi kunnolla vieläkään. USA on todella ylivoimainen avaruudessa, muttei se riitä tuon jo saavutetun kauhun tasapainon muuttamiseen uskottavalla tavalla. Sen oma infrastuktuuri alkaa olla "neuvostokunnossa," ja dollarin on devalvoitunut 10 % vuodessa pitkän ajan. Kauhun tasapainon "keikuttelu," mikä on hyvä sana, ei voi pysyä päällimmäisenä strategisena tavoitteena, siis todellisen ja toimivan tilanteen mielessä. Tieteessä vastaavan etumatkan voi pitää, ja siihen USA:lla on hyvät mahdollisuudet.
Tätä taustaa vastaan Kosovo, Puolan ja Tsekkien tutkat ja ohjukset, ovat jotenkin heppoisia, vaikeita ymmärtää. Neuvottelujen nappuloiksi ne ehkä kelpaavat. Jonkinlainen Mustan Meren ongelmia kattava sopimus olisi niitä tärkeämpi, jos uusia globaalisen konkurssin tekijäoitä kuten resurssien turhaa ampumista avaruuteen halutaan välttää.
Kertaalleen jo tästä maininneena, vastausta vaille jääneenä,
kommenttia kaipaavana, sokeutta aistivana.
En tietenkään voi olla varma, kuinka vahvasti mielipiteesi ovat maksettuja, vaikka vain epäsuorasti ja/tai omaa sokeuttasi. Mutta en siltikään pysty ymmärtämään täydellistä huomiokyvyttömyyttäsi seitsemää muuta ilmansuuntaa kohtaan.
Epäilemättä vaikka USA ampuisi Minutemanin Lappiin olisi se vain keino kaventaa Venäjän mahdollista hyökkäyssektoria. Se, mikä sinun olisi kuitenkin syytä hahmottaa, on että vallanhaluiset ja lähimmäisenrakkaat eivät molemmat kuulu hallituksiin. Eivät idässä, eivätkä lännessä.
"Minusta kyse on luonnollisesta suojavaistöstä. Komentajakapteeni on ollut kauppapolitiikan ja strategian tasolla niin objektiviinen ja strategian laitoksen laajaperäistä ajattelua edustava, että arvaisimpa, että kadettitovereilta tai ylempää tai taktiikan laitokselta on tullut jo terveisiä, että Venäjän puolustaminen olemalla akateemisesti uskottava ja objektiivinen, saa jo riittää. Ylenntystä nimittäin ei varmaakaan komentajaksi ole odotettavissa, mikäli objektiivinen tieteenharjoittaminen turvallisuuspolitiikan alalla jatkuu niin kuin tähän asti."
Epäilemättä pinnan alla kuplii ja kaislikossa suhisee, Suomen mediakentän kapeuden vuoksi saa tässä hieman vapaammassa kärjessä näkyvä propaganda kuitenkin helpommin aikaan osuman vyön alle kuin hesarin surullinen vihreän NATO:n linja.
"Lukijoille toteaisin, että heikoksi väitetyt kappaleet ovat osa camouflagea, jolla mahdollistetaan objektiivisempien esitysten kirjoittaminen jatkossa."
Toivottavasti tämä hieman viralliselta kalskahtava tekstinpätkä osuisi oikeaan ja seuraavan epistolan kirjoitusasusta olisivat jääneet menneiden hovitapojen edellyttämät kumarrukset pois.
Epäilemättä Juha-Antero kuitenkin mieluiten ottaisi vastaan toimittajan paikan US:n omasta komppanjasta. Tätä hänelle tarjoamaan ja näin varmistamaan hetkeksi tekstien objektiivisuus.
John F. Kennedy sanoi Edgar J. Hooverista, että on parempi, että hän on (teltassa) sisällä ja virtsaa ulos kuin että hän on ulkona ja virtsaa sisäänpäin.
Suomessa uhotaan länsimaisuudella ja sananvapaudella, ikään kuin YYA-kauden neuvostovastaisuustabun antiteesiksi.
Tosiasiassa Suomen valitsema kovan ytimen tie (Raimo Sailas - EMU 1992 ja Paavo Lipponen - ulkopolitiikka 1995, erityisesti 2002) tulee nyt testatuksi puutulleissa, kun Euroopan unioni siivoaa Suomen puutulleista ja Liettuan öljynjalostamosta pöydän alle tärkeämpien kysymysten, mm, energiakumppanuuden noustessa pintaan. Britanniakaan ei voi asialle mitään, vaikka se panee kyllä kiitettävästi Venäjälle kampoihin koko BBC:n objektiivisella tiedotusvoimalla ja moraalisella ylemmyydellään.
Turpiin siis tulee - niin kuin aina suuren Pohjan sodan vuosien 1714-1721 jälkeen - ja kovan ytimen miehet saavat kenraaliluutnantti Lennart Oeschin tapaan kehitellä legendaa "torjuntavoitosta". Olisi mielenkiintoista lukea lastenvaunuja työntelevän Mooseksen mielipiteet kovan ytimen politiikan jatkosta.
Kenenkään ei pidä pahastuman, mikäli komentajakapteeni välillä kirjoittelee ja harmittelee kuin Max Jakobson tai Janne Virkkunen Yhdysvaltain vastaisuudesta. Myös Yhdysvalloissa ollaan Amerikka-vastaisia, koska muutoin ei ylipäälliköksi valittaisi afrikkalaista niin, että Israelin diplomatian päätyönä on sitouttaa Yhdysvallat Iranin vastaiseen sotaan ennen kuin presidentti vaihtuu. Valkoisella miehellä ei mene hyvin - Yhdysvalloissa.
Minusta olisi hyödyllistä, mikäli tämän jälkeen kirjotettaisiin vielä 2-3 kauhistelevaa juttua siitä, miten Amerikan vastaisia ihmiset saattavat olla ja miten moraalisesti on kyseenalaista kyseenalaistaa Irakin miehitystä tai Iranin sotaa.
Se on pieni hinta siitä, että 2/3-3/4 jutuissa saa olla objektiviinen strategian laitoksen realistisen koulukunnan henkeen.
Puolustusvoimilla on yksi heikkous tieteenharjoittamisessa. Se on nimittäin näkökulmaero. Strategian tasolla saa tehdä jopa rauhanpoltiiikkaa, mutta taktiikan tutkimus on aina sidottu sodankäyntiin - mihinkäs muuhunkaan.
Sotatieteitä voi harjoittaa kahdella tavalla. Voi pohtia, millaiset sodat ovat hyödyllisiä ja miten väittää joka toista - siis hävittävää - sotaa. Toinen tapa on se, että luetaan ohjesääntöjä ja tutkitaan sitä, miten hävittävä sota voidaan käydä mahdollisimman tehokkaasti loppuun.
Näin ollen tiedekään ei ole neutraali sen suhteen, mihin paradigma asetetaan. Aksioomaa ei voi olla itsensä ulkopuolella. Jos aksiooma on se, että Venäjä on tuhottava, monet tutkivat, miten se tuhotaan meidän elinaikanamme, vaikka järkevää olisi miettiä sitä, olisiko Venäjän tuhoaminen ja NATO-jäsenyys ihanteellisimmillaan noin vuonna 3 000.
Komentajakapteenin ehkä ansiokkaimpiin kirjoituksiin kuuluu pohdiskelu siitä, miten laaja Iranin sodan pitäisi olla onnistuakseen.
Suomessa Sotilasaikakauslehdessä punaupseeritutkija Markku Salomaa kirjoitteli melko vakavalla kynällä ammattiupseereille, miten helppo homma se olisi ja sama henki on ollut päällä myös muissa sotatieteellisissä julkaisuissa Helsingin Sanomista Suomen Kuvalehteen.
Suomessa ei voi kiistää mitään, koska toista mieltä olevat voivat olla vaikka sauna- tai ryyppykavereita. Siksi pitää herättää riittävästi epäilyjä - fiksusti.
Minusta on kyllä vielä varaa muutamalla Yhdysvallat-myönteiselle kirjoitukselle, jossa paheksutaan niitä, jotka eivät kannata Iranin sotaa tai elektronista totalitarismia, vaan ovat Yhdysvallat-skeptisiä, jos sillä hinnalla saa jatkaa pääasiaa eli Iranin sodan epäilemistä.
Obama vetäytymässä Irakista
http://fi.yle.mobi/uutiset/ulkomaat/ns-yduu-96291
"Jos Yhdysvaltoja ei voi uhmata suoraan, sitä voi yrittää kiertotietä. Ehkä enegian hintaa voi hilata ylöspäin ja/tai käynnissä olevia kriisejä pitkittää. Supervallan toimet pitää mediassa edelleen kuvata norsun rymistelynä lasikaupassa, jotta kansalaismielipide erityisesti Euroopassa saadaan pidettyä Yhdysvaltain vastaisena."
Kyllä se asia näin on, turha tässä on vääristelystä syytellä.
Kuvaavaa suomalaisille uutismaailmalle on se, että meillä ilmoitettiin venäläisten harkitsevan "sotilaallisia" vastatoimia tutkaverkolle. Todellisuudessa venäläiset alun alkaen itsekin puhuivat "sotilaallis-teknologisista" vastatoimista. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa. Jos suomalaiset toimittajat eivät tiedä tätä, he eivät ole tehtäviensä tasalla. Jos taas tietävät, he ovat edesvastuuttomia johtaessaan lukijoitaan tietoisesti harhaan. Venäjänhän on aivan oikein ja johdonmukaisesti nykyisen kyynärpäiden levittelypolitiikkansa vuoksi ilmoitettava vastatoimista, mutta he sentään osaavat mitoittaa ne samoin kuin niistä ilmoittamisen asianmukaisiin mittoihin.
nahistella keskenään, uhitella, kilpailla, yrittää tasapainotella atomiaseittensa kanssa. Kaikkien pitäisi tajuta, että täysimittainen atomisota tietäisi vääjäämätöntä tuhoa.
Vääjäämätön tuho tulee kyllä muutenkin vähintään sadan vuoden sisään, ankeat ajat jo paljon aikaisemmin. Ihminen ei hallitse maapalloa, päin vastoin se on järkyttämässä sen luontaista elinkaarta.
Yhdysvaltain maailmanpoliisin rooli on vaarallinen niin sille itselleen kuin muille. Sen ja itsekkyyden sijasta olisi yhteistyön aika. Todennäköisempää kuitenkin lienee katkera olemassaolon kamppailu, jossa jokainen on jokaisen vihollinen.
Kyllä tajuavat laajamittaisen atomisodan vaarat! Siksi puhutaan "kauhuntasapainosta"!On tärkeää, että myös muut maat tajuavat sen, kuten Iran,Kiina,Pohjois-korea. Uskoisin, että Kiina tajuaakin, mutta mikä on tällähetkellä Iranin laita erikoisesti?
on puhuttu iät ajat, mutta se ei paina mitään tilanteessa, jossa valtaan nousee USA:ssa, Venäjällä tai missä tahansa psykopaatti, joka saa kansakuntansa Hitlerin tapaan hurmioon.
Sitä paitsi:
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/03/02/ydinaseyhtalo
Kauhun tasapainossa luotetaan siihen, että USA ja Venäjä pystyvät hallitsemaan tilanteen, mutta entä Iranin tapaiset ääriainesten johtamat maat? Siitä on kyse.Parasta olisi, että kaikki ydinaseet hävitettäisiin!
tapio_o_neva: "Ikuinen rauha saavutettaisiin, kun hävitettäisiin ihmiskunta"
Oletko muistanut ottaa iltalääkkeesi?
Iranin ydinase tuo tasa-arvoa Keski-Aasiaan. Kun se muuttuisi ydinsäteilylähteeksi, olisi tietenkin kilpailu Venäjän energiaresurssista kilpailu vieläkin kovempaa.
Euroopan unionin tuossa tapauksessa kannattaisi mennä Yhdysvaltain ja Etelä-Amerikan sekä Kiinan ja Intian edelle ja anoa Venäjän federaation jäseneksi.
Näin päästäisiin "niihin pöytiin", jossa tehdään "meitä koskevia päätöksiä" energiapolitiikasta.
Usa akseli on pelannut tätä peliä niin kauan että he osaavat kyllä kissa hiiri jutut ulkoa. kiinalla on pitkä historia suurvaltana ja mitätttömänä hiirulaisena, nyt vaiheessa on uusi kasvu joka ei ole kivuton lukuisista luonnon katastrofeista johtuen ja syöden kiinalaisten kapasiteettia. Mutta Kiinalla on kuitenkin kokemusta. Itse olen myös huolissani Iranista eniten, siinä on valtio joka voi tosiaan ydin sodan viedä käytännön asteelle. Vai pitääkö pelata peli nyt samalla tavalla kuin Camberlainin hallitus Hitlerin kanssa. Voitaisiin ehkä pelata jos aseet olisivat kivääri tasoa.
Israel kykenee tuhoamaan Iranin ydinasein kolmesta saksalaisten toimittamasta sukellusveneestä.
Näin ollen Iranin ja Israelin välinen keskustelu on maiden itsensä välinen. Suomi on Pohjois-Euroopassa ja Venäjän kainalossa verrattain edullisessa paikassa saastelaskeumia lukuunottamatta Israelin-Iranin sodassa, jonka aloittanee Israel tavanomaisin asein.
USA:n suunnitelmana pystyttää ohjuskilpi Eurooppaan, lietsoa tällä EU:n ja Venäjän välinen ydinsota ja räjäyttää molemmat taivaan tuuliin.
Sama koskee Afghanistanin Kiinaa vastaan suunnattua ohjuskilpeä:
http://newsdeskhelsinkifinland.net/news/485/finnish_liberation_army_vict...
Länsirintamalta ei mitään uutta...
Jouna Pyysalo
Puistolan otsikkoa olisi ollut hyvä jatkaa koko sitaattiin.
Otsikkohan on osa Ernest Hemingwayn ja John Donnen kuuluisista sanoista:
"Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään [...] Älä siis koskaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat, ne soivat sinulle."
Satu uusi Suomesta syntyvä on, se kasvaa, se ryntää, se voittaa.
Suomessa vain vanhakantaiseet asenteet estävät näkemästä Suomen uutta asemaa maailmassa.
Suomelle olisi tärkeintä torjua Euroopan unionin integraation syventäminen. Suomen hallitus on nuoleskellessaan toiminut vastakkaiseen suuntaan hyväksymällä Euroopan unionin perustuslakisopimuksen ja Lissabonin sopimuksen.
Suomen on vaikea edustaa itselleen mitään lisäetua Euroopan unionissa olemalla vasalli.
Euroopan unionille puolestaan Norjan ja Suomen ja osittain Viron pohjoinen ulottuvuus ei ole mitenkään kiinnostava. Pohjois-Afrikkakin ajaa ohi siirtolaisuuden, Espanjan ja Italian vuoksi.
"Suomelle olisi tärkeintä torjua Euroopan unionin integraation syventäminen. "
Siis miksi ihmeessä? Minkä takia Suomen pitäisi oikein tehdä töitä sen puolesta että muut pelurit saavat entistä paremman asemaan suhteessa Eurooppaan? Miksi eurooppalaiset kansat yleensäkin haluavat ehdoin tahdoin heikentää omaa asemaansa, se ei oikein kyllä meikäläiselle avaudu? No, niitä asioita on maailmassa paljon muitakin...
Voi hyvinkin olla että kannattaa varautua tilanteeseen jossa integraatio ei syvene, mutta Suomen vaikutus siihen miten käy ei nyt liene kovin suuri että sinänsä samapa tuo.
Ja tämä Suomen "uusi" asema maailmassa lienee siis se traditionaalinen "nuollaan venäläistä hanuria -positio" ja hoetaan samalla itsenäisyyttä, puolueettomuutta ja liittoutumattomuutta. Mahtavaa, todellakin jotain uutta!
"Miksi eurooppalaiset kansat yleensäkin haluavat ehdoin tahdoin heikentää omaa asemaansa, se ei oikein kyllä meikäläiselle avaudu?"
Eivät eurostokansat halua länsi-integraation nopeaa syventämistä, vaan eurostovirkamiehet, joilla on marxilaiseen tapaan parempi tieto tulovasta, ja jotka muodostavat kehittyneemmän yhteiskuntavaiheen etujoukon.
"Älä siis koskaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat, ne soivat sinulle"
Kuoleman kellot soivatkin Suomelle, ellei Suomi paranna oleellisesti puolustusvalmiuttaan ja puolustuskykyään.
Kuoleman kellot soivatkin Suomelle, ellei Suomi paranna oleellisesti puolustusvalmiuttaan ja puolustuskykyään.
=> NATO:n välttäminen on paras keino ylläpitää sotilaallista yleissivistystä Suomessa sekä riittävää reserviä, joka voi vastaanottaa mittavan sotilasavun.
"=> NATO:n välttäminen on paras keino ylläpitää sotilaallista yleissivistystä Suomessa sekä riittävää reserviä, joka voi vastaanottaa mittavan sotilasavun."
Keneltä Suomi saisi sotilasapua jos ei liittoudu.
Jos Suomeen hyökkäisi esimerkiksi Ruotsi valtaamaan ydinvoimalat, apua kannattaisi pyytää Venäjän federaatiolta.
Jos Suomeen hyökkäisi Venäjä niin suomalaisen sosialidemokratian asevarikko olisi Saksassa ja ydinaseet Ranskassa.
Oleellista on kuitenkin se, että joko hankitaan taktinen ydinase Tukholman, Moskovan, Washington DC:n, Pariisiin ja Lontoon suurlähetystöihin tai sitten pidellään kaksi viikkoa neuvotteluratkaisun aikaansaamiseksi tavanomaisin asein.
Viron, Latvian, Liettuan ja Tanskan kaltaisten maiden itsenäisyys ei ole kahden viikon pituinen niin kuin Suomen, vaan kahden tunnin tai kahden päivän pituinen.
"Kauhun tasapainon status quo voi sittenkin keikahtaa Yhdysvaltain eduksi."
Kauhun tasapaino on ollut koko ajan Yhdysvaltain eduksi, koska Yhdysvallat on johtanut kilpavarustelua. Informaationsodankäynnin suurin voitto oli Tähtien sota-ohjelma
http://fi.wikipedia.org/wiki/Informaatiosodank%C3%A4ynti
"Jos Yhdysvaltoja ei voi uhmata suoraan, sitä voi yrittää kiertotietä. Ehkä enegian hintaa voi hilata ylöspäin ja/tai käynnissä olevia kriisejä pitkittää."
Öljylle on olemassa maailmanmarkkinahinta eikä OPEC ole entisensä. Lyhyistä hintahuipuista vastaavat yhdysvaltalaiet spekulantit.
"Supervallan toimet pitää mediassa edelleen kuvata norsun rymistelynä lasikaupassa, jotta kansalaismielipide erityisesti Euroopassa saadaan pidettyä Yhdysvaltain vastaisena."
Olisi jotenkin onnetonta, mikäli neokonnien vuoksi Zbigniew Brzezinskiä pidettäisiin republikaanihallinnon jälkeenkin ainoana lännen johtavana ideologisena johtajana.
Näin ollen ei olisi demokratiaa eikä diversiteettiä, vaan Yhdysvallat vastentahtoisine liittolaisineen ottaisivat yhä lisää riskiä ristiretkellään muslimeja vastaan Aasiassa.
On aivan edullista ja kansantaloudellista pitää mielipideilmasto monimuotoisena, jotta mielipidejääkausi vältettäisiin.
Valkoisen miehen taakka voidaan jakaa kahtia: ristiretki-Yhdysvaltoihin ja intensiivisen hallinnoinnin Eurostoliittoon. Ranska ja Saksa eivät ole innostuneita ristiretkistä, kun taas Britannian on pakko transatlanttisen suhteensa vaalimiseksi.
"Euroopan unionin sisäinen hajaannus hidastaa yhteisen toimintalinjan syntymistä niin idän- kuin lännensuhteissa."
Toimintalinja on olemassa: energia- ja talouskumppanuus Venäjän kanssa, jotta Aasian ristiretkeltä vältyttäisiin. Ongelmana on vain NATO, joka olemassa olollaan estää EU:n ulkopolitiikan muodostumisen kauppapolitiikan eli tulliliiton tueksi. Euroopan unionin kauppapoliitikka ja puolustuspolitiikka ovat yhteensopimattomat, ja sen syy on NATO.
"Tämä auttaa suurvaltoja ”poimimaan rusinat pullasta” eli jatkamaan kahdenkeskisiä sopimuksia unionin jäsenvaltioiden kanssa."
Rusinat pullassa ovat kidesokeria pahemmat. Euroopan unionin yhdenmukaistettu politiikka marginalisoi alueellisia vähemmistöjä ja mitättömiä valtioita, niin kuin Suomen. Saksan energiapolitiikka Venäjän kanssa on paljon tärkeämpi kuin SDP:n kannatus Kymenlaaksossa tai itä- ja pohjoissuomalaisten keskustalaisten metsien arvo.
"Hajaannus valitettavasti myös heikentää Euroopan unionin uskottavuutta kaikilla osa-alueilla."
Yhtenäisyys on kommunistinen ja kansallissosialistinen käsite pakottavassa mielessä.
"Sekä Kiina että Venäjä pyrkivät sitomaan lähialueen valtiot yhä tiukemmin itseensä."
Tämä on järkevää. Myös Yhdysvallat on tehnyt lähialueulkopolitiikkaa Etelä-Amerikassa pari vuosisataa. Yksi lähialueulkopolitiikan kohde on Kolumbia.
Suomella ja Ruotsillakin on samankaltaista toimintaa. Suomella oli kauppapoliittinen erityisasema Neuvostoliiton kanssa 1944-1991.
"Ensimmäinen taataksen energiansaannin ja jälkimmäinen perinteisen puskurivyöhykeajattelun mukaisesti."
Harva järkivaltio pyrkii samanlaiseen tilanteeseen kuin mihin Kuuba ja Israel ajautuivat.
"Kaikkien kolmen valtion elintärkeät intressit törmäävät laajan Lähi-idän alueella ja ympärillä."
Lähi-itä on fiktio. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen asukkaille ei tulisi paljoa haittaa, vaikka Lähi-idän ydinalueelle 3 000 vuoden riitelyn jälkeen tuotaisiin ikuinen rauha vaikka ydinasein.
Puolustuspoliitikot ovat luonteeltaan poppamiehiä. He maalaavat paholaisen varjoja seinille, vaikkei olisi mitään aihetta puolustautuakseen valtionvarainministeriöitä ja veronmaksajia vastaan.
"Siellä puolestaan alueelliset (suur)vallat setvivät välejään ja omia etujaan ajavat ryhmät hämmentävät soppaa."
Lähi-idässä vallitsee vapaus. Valittavana on sota ja vapaus tai rauha ja orjuus.
"Kaikki tietävät, että kattila on kuuma, mutta sekoittamatta jättäminen ei ole vaihtoehto. Sehän ei pelaa joka pelkää."
Se, joka pelkää, alistuu, se, joka ei pelkää, kuolee.
Eu:n alkuperäinen idea on ollut ja tulee toivottavasti olemaankin: Ei enää sotaa Eurooppaan. Kaksi maailmansotaa toivottavasti riittää. Venäjä pyrkii eurooppalaiseen kerhoon. Pietari Suuresta lähtien tämä perinne on elänyt siellä. Tämän pyrkimyksen voimistaminen ja integroituminen voisi olla mahdollisuus välttää suursodan totaalinen tuho, jollainen nykyaikainen täysimittainen sota on.
"Eu:n alkuperäinen idea on ollut ja tulee toivottavasti olemaankin: Ei enää sotaa Eurooppaan."
Tämä ei ole ollut EEC/EY/EU:n ensimmäinen ajatus, vaan sen sen ensimmäinen ajatus on ollut 1957 Rooman sopimuksesta alkaen länsimaiden sisämarkkinan muodostaminen.
Koska raha on saastaista, tarjotaan rasvalettipäille ensiksi punvihreä rauhanselitys.
Kauppapolitiikka on kuitenkin ulkopolitiikkaa ja ulkopolitiiikka on puolustuspolitiikan eli sodan esiaste.
Suomelle ei olisi haitaksi, vaikka Ranska ja Saksa tuhoaisivat toisensa. Olisi Euroopan unionissa enemmän elintilaa elinkelpoisemmille kansoille.
"Kaksi maailmansotaa toivottavasti riittää. Venäjä pyrkii eurooppalaiseen kerhoon. Pietari Suuresta lähtien tämä perinne on elänyt siellä. Tämän pyrkimyksen voimistaminen ja integroituminen voisi olla mahdollisuus välttää suursodan totaalinen tuho, jollainen nykyaikainen täysimittainen sota on."
Euroopan unioni pyrkii Venäjän energiakumppaniksi, jotteivat Kiina ja Intia osta kaikkea. Venäjällä on vaihtoehtona Aasia, mitä Euroopan unionilla ei ole, ellei se tahdo ryhtyä tosissaan Yhdysvaltain johtamiin siirtomaasotiin muslimeja vastaan Aasiassa energiasta.
"Venäjä pyrkii eurooppalaiseen kerhoon."
Imperialistinen Venäjä pyrkii estämään miehittämiensä maiden itsenäistymisen ja valloittamaan sotilaallisesti niin paljon lisää muiden kansojen alueita kuin mahdollista (esim. Tshetshenia ja Georgia).
Venäjä puolustaa ihmisarvoja, esimerkiksi tsetseenien ja eteläosseettien stalinistisen Gruusia-politiikan haitoilta.
Ennen kuin Yleisradio ja Reuters-STT ehtivät: Venäjä kieltäytyy suurvaltaisuudesta.
Venäjän presidentti allekirjoitti "ulkopolitiikan konsepti"-asiakirjan, jossa Venäjä ei määrittele tavoitteekseen suurvalta-asemaa. Tämöä on poikkeus Jeltsinin ja Putinin kirjoittamiin aikaisempiin versioihin.
http://www.gazeta.ru/politics/2008/07/15_a_2783172.shtml
Ukrainan NATO-jäsenyys uhkaa Venäjän mielestä laivatosopimuksen ehtona ollut ystävyyssopimusta. Moskovan pormestari Juri Lushkov muistuttaa, että vaikka Hrutshev siirrätti Krimin Ukrainan sosialistiselle neuvostotasavallalle 1954 niin silti säädettiin, että Sevastopol jäi Neuvostoliiton keskushallinnon haltuun, jota edustaa kansainvälis-oikeudellisesti Venäjän federaatio.
http://www.inosmi.ru/translation/242292.html
Venäjä on raivoissaan Ukrainan NATO-jäsenyyden vuoksi. Putinin väitetään sanoneen Bukarestin NATO-tapaamisessa:"Ukraina - ei se ole valtio. Mikä se sellainen Ukraina on? Yksi osa se alueesta on Itä-Eurooppaa - ja toinen - ei niin suuri osa - meidän lahjoittamaamme."
Venäjän voimatoimista ovat geopolitiiikan ystävät jo laatineet skenaarionkin.
Venäjän presidentti allekirjoitti "ulkopolitiikan konsepti" -asiakirjan, jossa edeltäjien allekirjoittamista poiketen ei mainita suurvalta-asemaa. Venäjän suuruus on lakkautettu presidentin allekirjoituksella.
VENÄJÄN PRESIDENTTI DMITRI MEDVEDEV VAHVISTI MAAN ULKOPOLITIIKAN KONSEPTION
http://www.ruvr.ru/main.php?lng=fin&q=1306&cid=75&p=15.07.2008
http://www.gazeta.ru/politics/2008/07/15_a_2783172.shtml
Seitsemän sai vammoja. Opelin kuljettajaa ei saatu kiinni.
http://www.gazeta.ru/politics/2008/07/15_a_2783172.shtml
http://www.gazeta.ru/business/2008/07/11/2780553.shtml
Venäläiset haluaisivat laajentaa ja kansainvälistää, kun taas britit haluvat pitää yhtiön raameissaan. Britit pelkäävät selvästi kontrollinsa puolesta sekä Gazpromia ja Rosneftiä.
Uskoisin, että Reuters-STT kirjoittaa brittien kannan, kun kukaan ei pohdi sitä, miten arvokkaaksi hiilikin voi muodostua.
http://www.gazeta.ru/news/lenta/2008/07/16/n_1243814.shtml
Yhdysvaltain kongressissa äänestettiin Bushin impeachmentistä.
CIA ei tiedustelupalveluna vielä eilen 15.7. ole huomannut, että Jutta Urpilainen on valittu SDP:n puheenjohtajaksi.
https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/fi.html
SDP:llä ei mene hyvin!
Olisi hyvä tälle palstalle jos tapio o neva ottaisi huomioon tämän keskustelupalstan tasopyrkimykset !
Muistan kuukausia sitten, kun kaikki helpon mielipiteen vaatijat valittivat, että kommenteissa ei ollut kantaa ja ne olivat liian pitkiä.
Suomi on pieni mieli- ja kielialue, minkä vuoksi pitäisi pyrkiä kansainväliselle tasolle.
Sille päästään suomenkin kielellä http://www.topix.net :n ja http://www.gazeta.ru :n avulla.
Jo nyt http://www.gazeta.ru :ssa on paremmin edustettuja jopa Yhdysvaltain asiat kuin http://lite.ampparit.com :ssa.
Suomessa väännetän posketonta juttua Venäjästä ja valitetaan Sanoma Oyj:n kuorossa, ettei Venäjällä ole sananvapautta.
Jos Suomessa osattaisiin (edes) venäjää, voisi jokainen lukea kansainvälisen uutistarjontansa vaikka venäläisestä portaalista ja Iltalehden kolumnistin Aarno Laitisen kolumnit sananvapaudettomasta venäjästä jäisivät omaan journalistiseen arvoonsa.
Kaikki alkavat taloudesta, kaupasta ja kuluttamisesta. Kiina ajaa USA:n talouden ohi jo vuonna 2035---, ellei ympäristö tukehdu sitä ennen---
...
[orig 12.3.2007]
Maailmanjärjestys tarvitsee ainoalle valtahegemonialle vastinetta tasapainoksi
[ ...YLE Maailmannäyttämöllä ihmetteli pörssinotkahdusta Shanghaista, osallistuneet asiantuntijat ihmettelivät myös vahvan kansantuotteen nousun ongelmia. Lisäksi keskustelua herätti huomio, että muutkin voivat kuluttaa kuin eurooppalaiset ja amerikkalaiset ... ]
Kiina sai starttikehoituksen jo edesmenneen Kiinan suuren miehen Deng Xiaoping ´in kehotteena rikastua - näin tuli annettua maailman historian suurimman mobilisaation komento. Jälkipolvet voivat sitten miettiä 50 vuoden kuluttua, mitä tämä kehote sai aikaan.
Viimeinen vuosisata oli eurooppalaisten ja amerikkalaisten vuosisata jatkuen aina 2020-luvulle saakka. Kiina on ottanut käyttöönsä osin samat menetelmät hyväkseen ja haitakseen kuin millä valkoinen markkinatalousmekanismi imi kehitys- ja öljymaiden raaka-aineet, pilasi ilmakehän, saastutti pohjavedet ja rakensi maailman suurimmat tuloerot. Viimeisen sadan vuoden aikana läntinen markkinatalous on syytänyt ilmakehään, vesistöihin ja maaperään suunnattomat määrät vahingollisuutta, jonka korjausurakat ovat lankeamassa jälkipolvillemme. Me emme mukavuuteen, elintasoon ja elämän helppouteen tottuneina kykene tekemään riittäviä muutoksia.
Kiina otti vastaan länsimaiden investoinnit kiihdyttämään oman tuotantokoneistonsa maailman suurimmaksi luomalla jättiläismarkkinat ja loputtoman halvan työvoiman saannon osinko- ja tuottoherkille länsisijoituttajille ja yrityksille. Länsi haki voimansa menestymiseen halvoista "liukuhihnoista" ja läsnäolosta maapallon yksillä suurimmista markkinoista.
Nyt USA elää Kiinan rahoittamana, USA saa katettua jättiläismäiset vajeensa kiinalaisella työllä, jotta voivat ostaa isänmaattomasti entistä enemmän kiinalaisia halpatuotteita. Nyt vain odotetaan, kun kiinalaiset autot marssivat länsimarkkinoille. Kiinassa riittää meihin nähden halpaa työvoimaa, halpaa suunnitteluvoimaa ja halpaa liikkeenjohtoa. Tarkkaan ottaen me emme ole missään tilanteessa tai tuotannon vaiheessa parempia kuin kiinalaiset kolleegamme seuraavien 10 vuoden aikana.
Suurin pelko eurooppalaisille ja amerikkalaisille on Kiinan korkeateknologian valmistuminen kauppakuntoon; lentokoneet, erikoislaivat, kulkuvälineet, tietokoneet ja ympäristötekniikkaan liittyvät tuotteet sekä järjestelmät.
Maailmannäyttämöllä ohjelmassa pohdintaa aiheutti "pörssinotkahdus" Kiinasta - kyseessä ei ollut edes mikään romahdus, vaan testi ja pieni ylilyönti tottumattomilta sijoittajilta, joita Kiinassa kasvaa kuin sieniä sateella. Kiinassa harjoitellaan länsimaalaista spekulaatiopolitiikkaa. Kiina on ottamassa vahingokseen käyttöön juuri sen elementin, millä häviämme pelin - myös kiinalaiset haluavat rikastua tekemättä mitään. Spekulaatioraha on aina toisen työn ja tuottavuuden ulosmittausta, jossa tulonjaon kohdisteellisuus ajaa ostovoimaa sellaisiin taskuihin, joihin se ei oikeudenmukaisuusperiaatteella edes kuuluisi.
Kiinan suurin voima on innokas kansa. He ovat uteliaita, tarkkoja ja vaativia - he osaavat myös kilpailla. Kiina on yksi vanhimpia teollisuusvaltioita ollen jo 1800-luvulla maailman suurin teollisuusvaltio. Kiinassa on jo nyt uudelleen maapallon suurin teräksen tuotanto. Kiinassa riittää oppinutta työvoimaa. Suurena voimavarana Kiinalla on miltei mapallon jokaisessa maassa ahkeria, valittamattomia ja vähään tyytyviä kansalaisiaan miljoonittain. Kiina kasvattaa henkistä pääomaa tehokkaasti hyödyntämällä kaikkialla maailmassa parhaiden yliopistojen opit. Kiina koulututtaa ihmisiään kaikkialla. Kiinalaisia tutkijoita on kaikkialla, yliopistotutkimusten yleisin osallistujanimi ei ole enää Smith, nyt se on Li.
Kiinassa valmistuu enemmän insinöreja kuin Euroopassa ja USA:ssa yhteensä. Meillä ei ole syytä luulotella, että meidän insinöörit olisivat parempia - se on harhaluulo. Kiina tuottaa myös ammattialoja korkeakoulutuksena enemmän kuin koskaan. Voimme vain arvata, mitä tapahtuu, kun tämä maapallon suurin koulutettu tietokeskittymä mobilisoituu.
Kiinassa on eräs pelottavan suuri asia; se on yhteenkuuluvuus, vaikkakin kiinalaisen pahin kilpailija on kiinalainen itse. Kiinassa on keskimäärin voimakas kansallistunne, kuten se on ollut voimatekijänä myös USA:ssa, kun se nousi maapallon veturiksi ja maailmanpoliisiksi [USA:ssa yhtenäistunnetta luo massiivinen isänmaallishenkinen elokuvateollisuus]. Kiinassa joukkovoimaa nostaa vuosisatainen kollektivismi, jolla ei ole mitään tekemistä kommunismin kanssa. Kiinassa perhe ja suku ovat kaikki kaikessa; veri on vettä sakeampaa.
Voimme koettaa löytää myös ongelmia Kiinasta. Saasteet, juomavesi, raaka-aineiden riittävyys, poikavaltaisuus, elintasokuilu kaupunkien ja maaseudun välillä. Löydämme myös kymmenet eri kansallisuudet, kielimurteet, maakuntahenki, keskinäinen kilpailu ja paikallishallinnon korruptio kuin myös paikallisviranomaisten osittainen mielivalta.
Kiinalaisiin ongelmiin on yksi vahva vastavoima; se on keskushallinto. USA:ssa vastaava voima on liittovaltio, Euroopassa se voisi olla keskitetympi EU:n ylijohto. Kiinassa keskushallinto on keisareiden Kiinan suora jatko. Keisari edusti voimaa, pyhyyttä, ja yhteenkuuluvuutta, mutta ennen kaikkea karismaa ja luottamusta. Keskushallinto on Kiinan viimeinen sana. Kiinan korkein elin istuva politbyroo, jossa on kommunismia vain tuo nimi. Kiinan kommunismi on nuori ilmiö verrattuna keisareiden keskusvaltaan - kiellettyyn kaupunkiin, joka nytkin on käytännössä olemassa korkeimpina puoluejohtajina. Kiinaa johtaa yhdeksan miestä, kaikki insinöörejä. Keisaria ei ole, mutta keisarin valtaa käyttää pitkälti Hu Jintao.
Kiina ei pyri selittelemään demokratian kaikkivoipaisuudella. Kiinassa ei meidän kaltainen demokratia toimi koskaan, eivätkä he sitä edes tarvitse. Kiina tarvitsee johtajaa, oikeudenmukaisuutta, luottamusta, yhtenäisyyttä ja kansallista keskinäisvoimaa, jota se luo juuri koko ajan kasvavalla vauhdilla. Kiinalaiset edelleen muistavat kunnioituksella nykyisen Kiinan luojan ja perustajan Mao Zedong ´in hänen epäonnistuneista kokeiluistaan huolimatta. Kiina tarvitsee aina vahvan johtajan; 1.325 miljoonaa ihmistä ei ohjata vaalidemokratioilla ja vaalien tyhjillä puheilla. Kiina elää voimakkaista päätöksistä, joihin kansalaiset voisivat luottaa.
Kiinassa kansankokous julistaa aiemmin ryhmissä päätetyt asiat koko kansalle. Nyt pääministeri julisti yksinkertaisia, ilman vaalilupausmaisia lauseita mm. seuraavat päämäärät: säästö, toimintatehokkuus, tuotekehitys, ympäristöhuolehtiminen ja maaseudun tuki. Kiinalaiset pitävät keskushallintoa lukkona, joka on takuumies asioille. Paikallista hallintoa voidaan arvioida, mutta keskushallinto pysyy koskemattomana, kuten keisarit heidän vahvuuden aikoinaan.
Kiina seurailee mielellään länsivirtauksia, he ottivat amerikkalaiset pikaruokalat, yksityisautot ja omakotitalot. Toivottavasti he eivät ota meiltä laitoskulttuuria, vanhainkoteja, individualistista yksinoloamme, yksinäisyyttämme ja puhumattomuuttamme lähimmäisillemme. Me Euroopassa olemme menettämässä yhteishengen, yhteenkuuluvuuden ja kansallisen tunteen omasta osaamisestamme. Kiinassa elää voimakas usko ongelmien ratkaisukykyyn.
Kiina kerää nyt voimavaroja ja toiminnan reservejä varautuen länsimaiden talouslamaan. Kiina kykenee omalla kulutuksellaan ja kansantaloudellaan estämään länsiromahduksen vaikutuksen itseensä, se saattaa olla pelastus myös monille pienille maille, kuten Suomelle.
Kiinalaisissa on yksi ominaisuus ylitse muiden; heillä on uskomaton odottamisen taito, vaikka aina tuntuu siltä, että he kiiruhtavat hengähdysvauhtia eteen päin - tosin vanha sanonta kuuluukin: kiiruhda hitaasti, tai puutarhan hoito on maailman tärkein asia, eikä sekään ole niin tärkeää.
Kiinassa puhaltavat nyt uudet tuulet niin ongelmissa, ratkaisuissa kuin valtapelissä, jossa meille kummallisella tavalla järjestys säilyy ja systeemit toimivat. Kun laitamme Kiinan kartan Euroopan päälle, jää alle koko EU. Kiinan hallintomekanismit vertauksena Suomeen on kuin vertaisi Enontekiötä Helsinkiin. Enontekiöläiset eivät kuulemma ole halunneet neuvoa helsinkiläisiä, kuinka pääkaupunkiamme johdetaan. Samoin länsimaalaiset voisivat perehtyä omiin ongelmiin ja kansalaisten hyvinvointiin kuin hakea meidän mielestä niitä kiinalaisia ongelmia, jotka meidän silmäämme paistavat. Ovatko kiinalaiset tulleet meitä neuvomaan; eivät - he ovat tulleet tekemään kauppaa kanssamme, ja siinä piilee mahdollisuutemme.
Lopuksi voisi ottaa teoreettisen, mutta kiinnostavan loppulauseen:
Mikäli jokainen kiinalainen ostaisi meiltä jotain kerran kuukaudessa, kerrallansa 22 eurolla, olisi miltei meidän koko vientitoimintamme katettu. Koko Kiinassa keskipalkka on 65 euroa kuukaudessa. Mutta mitä Deng Xiaoping´in rikastumiskehoitus viime kädessä merkitsi?
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
http://ilkkaluoma.blogspot.com
Kuva 1.
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/417814279/ ---
Kuvateksti 1.
Kuvan aukeilla ja kentillä ei näkynyt satoihin vuosiin tavallisia kansalaisia - Kielletty kaupunki sisälsi enimmillään mm. 20.000 eunukkipalvelijaa ja keisarin 12.000 naisen haaremin. Nyt kielletty kaupunki on suuri nähtävyys. Kiinan nykyjohto on huolehtinut esikuvansa hyvin ja aluetta korjataan jatkuvasti. Keisari Zhu Di aloitti kielletyn kaupungin rakentamisen 1400-luvun alussa, jolloin Kiina oli maailman vaikutusvaltaisimpia maita maailmassa.
Kuva 2.
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/417814284/ ---
Kuvateksti 2.
Kielletyn kaupungin pääportti, jossa vakaasti ja pysyvästi sijaitsee nykyisen Kiinan perustajan Mao Zedong ín kuva. Mao teki kokeiluja ja testasi huomisen systeemejä - tuolloin kokeet epäonnistuivat, mutta jalostettuna nuo, ehkä parhaat niistä, voisivat olla uuden ajan alkua markkinatalouden ajautuessa omiin liian suuriin ongelmiinsa.
...............................................................
Kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä. Kuva 1.; B0004494, 5. marraskuuta 2004, klo 7:58 [FI]. Copyright by Ilkka Luoma 2004. Kuva 2.; B0004508, 5. marraskuuta 2004, klo 7:39 [FI]. Copyright by Ilkka Luoma 2004.
Niinhän se on: maailma muuttuu , poikaseni. Eräs arabi ruhtinas vastaili uteliaalle. Isoisäni ratsasti aasilla, isäni kamelilla. Minä ajelen autolla, mutta poikani jo suihkarilla.... mutta pojanpoikani ratsastaa ilmeisesti kamelilla ellei vaan aasilla.
Lyhyesti: Suomen on kehitettävä ja tiivistettävä transatlanttisia suhteitaan ohi riitaisan ja tehottoman EUn ja irtauduttava myös Ruotsin ratkaisujen ja mielipiteen peesaamisesta. Suomen olisi liityttävä myös reilusti NATOon. Puolustusmäärärahoja tulisi myös rukata ylöspäin ja keskittyä ydintoimintoihin. Rasuhanturvatyö ja kriisinhallinta ovat tärkeitä ja antavat hyvää oppia, mutta sen suhteen pitää löytyä peräseinä.
"Lyhyesti: Suomen on kehitettävä ja tiivistettävä transatlanttisia suhteitaan ohi riitaisan ja tehottoman EUn ja irtauduttava myös Ruotsin ratkaisujen ja mielipiteen peesaamisesta."
Miksi Suomen pitäisi ylläpitää suhteita Pohjois-Atlanttiin? Sehän on vain meri, jossa toki kyllä on valaita ja sukellusveneitä.
"Suomen olisi liityttävä myös reilusti NATOon."
Silloin Suomi joutuisi vasalliksi Yhdysvaltain johtamiin siirtomaasotiin eikä puolustusbudjetilla saataisi aikaan reserviä, joka voisi vastaanottaa mittavan sotilasavun.
"Puolustusmäärärahoja tulisi myös rukata ylöspäin ja keskittyä ydintoimintoihin."
Ydintoimintoja ovat valtion tuloverojen alennukset virkamiehille, eivät puolustusbudjetit eivätkä sairaanhoitajien palkankorotukset.
"Rasuhanturvatyö ja kriisinhallinta ovat tärkeitä ja antavat hyvää oppia, mutta sen suhteen pitää löytyä peräseinä."
Seinässä ollaan, koska 1/4 rahoista vie taistelujoukkotoiminta, joka ei tuota mitään.
Suomen suhteiden hoitoa Venäjälle ja Yhdysvaltoihin, osin myös Ranskaan vaikeuttaa Kansallisen Kokoomuksen ja SDP:n ajama parlamentarismi. Meillä on pääministeri, jonka Yhdysvalloissa vastaanottaa vain Kalifornia kuvernööri, mutta jota Venäjän pääministeri kieltäytyy tapaamasta.
""Suomen olisi liityttävä myös reilusti NATOon."
Silloin Suomi joutuisi vasalliksi Yhdysvaltain johtamiin siirtomaasotiin"
NATOssa päätökset ovat konsensuspäätöksiä. Jokaisella jäsenmaalla on yksi ääni ja hyökkäyssodasta päätettäessä myös veto-oikeus.
Suomen on liityttävä NATOn jäseneksi JA tehostettava suureen reserviin perustuvaa aluepuolustustaan.
Pariisin rauhansopimuksemme kymmenen valtion kanssa vuodelta 1947 ja sen vahvistava eduskuntalaki estää liittymisemme.
UM:n Nato-selvityksessä todetaan kohdassa 8 mm
Liittoutumisratkaisuissa olisi otettava huomioon myös Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta ja neutralisoimisesta tehty sopimus (SopS 1/1922) ja Neuvostoliiton kanssa tehty sopimus Ahvenanmaan saarista (SopS 24/1940).
Neuvostoliiton kanssa tehty sopimus Ahvenanmaan saarista (SopS 24/1940) on edelleen vahvistettu voimassa olevana sopimuksena vuonna 1948 ja tällöin on myös viitattu Pariisin rauhansopimuksen artikloihin eli tätä kautta Pariisin rauhansopimus liittyy epäsuorasti UM:n raporttiin.
Jali Raita, diplomi-insinööri
Somero
Finnish minister says Europe falling hostage to US missile defence
http://newsdeskhelsinkifinland.net/news/600/finnish_minister_says_europe...
Putkinen, kun käynnissä on oikea sota, on todella typerää leikkiä sitä.
Jouna Pyysalo
Vaikka Suomea ei uhkaa mikään, olisi tietysti äärimmäisen surullista, jos keltainen valtio onnistuisi provosoimaan ydinsodan Euroopan ja Venäjän välille, koska myös meille leviävä saastelaskeuma olisi varmasti "pettymys" luontoa rakastaville suomalaisille, joilla näin ei olisi enää mitään asiaa kesämökkeilleen (tai ulos ovesta ylipäätään).
Kuten voitte todeta lukemalla artikkelin
Massive global ozone loss predicted following regional nuclear conflict
http://newsdeskhelsinkifinland.net/news/644/massive_global_ozone_loss_pr...
äskettäinen tieteellinen simulaatio osoittaa, että "alueellinen" ydinsota aiheuttaisi ketjureaktiona globaalin otsonikerroksen tuhoutumisen, sekä johtaisi näin yhtä hyvin keltaisen valtion (USA) itsensä kuin sen kohteiden (Eurooppa, Venäjä) tuhoon.
Kuten toistuvasti nykyisessä maailmansodassa "keltaisella valtiolla" ei ole strategiaa...
Jouna Pyysalo
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 55 kommenttia