Voitonparaati Tripolissa
Ison-Britannian pääministeriltä taisi toistamiseen mennä tee väärään kurkkuun, kun Ranskan presidentti julkisti suunnitelmansa ”voitonjuhlista” Libyassa. Edellisen kerran David Cameron koki ranskalaisen yllätyksen, kun suunnitelma taisteluhelikopterien lähettämisestä Libya-operaatioon julkistettiin muutama vuorokausi ennen virallista päätöstä.
Muammar Gaddafi ei toistaiseksi ole taipunut kansainvälisen paineen alla. Hän on varmasti huomannut, että suojeluvastuun periaatteen toteutustapa jakaa maailman mielipidettä. Ranskalaisten viimeistellessä voitonpuheitaan, Yhdysvalloissa maan osallistumista Gaddafin kaatoon halutaan rajoittaa entisestään. Presidentti Barak Obama saattaa maksaa raskaan poliittisen hinnan arabikevään tapahtumista.
Yhdysvaltain presidentti sentään säilyttää henkensä, kun Libyan hallinto vaihtuu. Samaa ei voi varmuudella todeta tuhansien Muammar Gaddafin kannattajien kohdalla. Vallankumouksellinen ”oikeus” on jo nostanut päänsä Itä-Libyassa. Vanhan hallinnon kannattajat puolustavat siis Gaddafin lisäksi itseään ja perheitään. Se on aika vahva motivaation lähde.
Gaddafin kannattajien taistelumoraalia pyritään tietenkin murtamaan kaikin keinoin. Informaatiosota on näistä yksi. Muammar Gaddafi kuvataan vainoharhaiseksi sairaaloissa piileskeleväksi pelkuriksi. Näin maallikkona tuntuu siltä, että ainakin pieneen pelkotilaan on ihan tosiasialliset syyt. Monikansallinen koalitio jauhaa Muammar Gaddafin sotakonetta ja toivon mukaan myös hänen kannatustaan.
On selvää, ettei everstin hallintotapaa voi puolustella. Edellinen ei tarkoita sitä, etteikö kansainvälisen yhteisön pitäisi analysoida toimiaan erittäin kriittisesti. Vaikka Muammar kaatuisi tänään, kuohujuomat kannattanee kilistellä vasta vuosien päästä.
Juha Puistola
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ensinnäkin, on täysin käsittämätöntä että Gaddafia tituleerataan everstiksi. Mies on normaalijärjestyksessä ylennyt luutnantiksi asti. Everstiksi hän nimitti itse itsensä koska idolinsa Nasser oli myös eversti.
Kansainvälisen yhteisön operaatiot tuntuvat yleensä kantavan leimaa "väärin sammutettu". Johtunee siitä kun on monta kokkia ja vain yksi soppa kulloinkin kokattavana. Libyaankin mentiin soitellen sotaan, koska oli kiire, embargoa merikuljetuksille ei saatu aikaan kovin aikaisin ja ilmatilan sulkeminenkin otti aikaa. Vieläkään liittouma ei liene valvo muuta kuin Libyan pohjoista ilmatilaa, joten Afrikasta Tshadin ja Sudanin suunnalta voi lennättää maahan mitä tahansa.
Libyalla edellytykset nousta toimivaksi yhteiskunnaksi korkean kansallisvarallisuuden ansiosta. Kaikki riippuu siitä kuinka nopeasti Gaddafista päästään eroon ja millainen hallitus tulee tilalle. Vapaita arabiyhteiskuntia tarvitaan ehdottomasti lisää, jotta despooteilta ja terroristeilta loppuu tuki.
"Vapaita arabiyhteiskuntia tarvitaan ehdottomasti lisää, jotta despooteilta ja terroristeilta loppuu tuki."
Missä se ensimmäinen on? Ei missään eikä tulekaan.
Nyt Egyptissä on sekasorto ja sotilasdiktatuuri. Aiemmin Kairo oli hyvin turvallinen kaupunki yksin liikkuville naisille. Nyt edes päivisn on naisten vaarallista liikkua.
Kun nainen menee valittamaan asiasta poliisiasemalle, vastaus on: tätähän te halusitte.-
Parhaassa tapauksessa Egyptiin saadaan demokratia, jota pyörittää omaksi hyväkseen ylä- ja keskiluokka. Vaikka Mubarakin hallinto oli tietysti diktatuuri ja korruptoitunut, se silti huolehti jollain tavoin myös tavallisten pulliaisten elämästä, jollei muusta syystä niin ainakin muslimiveljeskunnan pelosta. (Vrt. Täällä ennen Neuvostolioiton romahdusta, kapitalistikin oli hyvin kiinnostunut työllisyydestä ja työväen hyvinvoinnista. Mutta eipä ole enää. Nykykokoomusta ei voi vähemmän kiinnostaa tavllisen talliaisen asiat. RKP:tä, kokoomuksen piiskuria, ei ole koskaan kiinnostanutkaan.)
Pahimmassa ja todennäköisimmässä vaihtoehdossa muslimiveljeskunta ottaa vallan ja liistaa 10 miljoonaa kristittyä/pakottaa maasta, kuten tapahtui Irakissa Saddamin jälkeen.
Kyllä on fakta on, että arabimaissa kansallismieliset ja maalliset baath-sosialistiset diktaattorit ovat ja olivat (Saddam) paras mahdollinen vaihtoehtoehto. Poikkeuksena ovat Jordanin kuninkaat, joiden hallinto on tehokkaasti ja hyvin etsinyt kansan parasta jo miltei vuosisadan.
Islaam ja kansanvaltainen oikeusvaltio ovat yhteensovittamattomia käsitteitä.
Libyan "kapinalliset" eivät halua demokratiaa, vaan valtaa. Arabiyhteiskunnat ovat heimoyhteiskuntia, joissa vlation sisällä kamppaillaan vain siitä, minkä heimon johtaja on seuraava "qaddaafi". Näin niin Libyassa kuin Jemenissäkin.
Arabidiktatuurit eivät ole koskaan olleet kenellekään hyväksi. Saddam aloitti kaksi valloitussotaa ja sen lisäksi tappoi satojatuhansia omia kansalaisiaan. Syyria taas avainasemassa sekä Libanonissa että Gazassa, joissa Maaliskuun 8.-blokki ja Hamas ovat täysin Syyrian (ja Syyrian takaa Iranin) tuesta riippuvaisia. Nämä vain islamilaisen maailman sisältä otettuja esimerkkejä. Toki voidaan luetella myös Gaddafin ja muiden länsimaihin kohdistamia temppuja.
Arabimaista Tunisia on liukumassa selvästi vapaampaan suuntaan, Egypti vielä avoin. Muita suhteellisen vapaita Marokko ja Jordania. Libanon täysi demokratia, jossa vain ulkovaltojen sekaantuminen pitää jännitettä yllä - maa kuitenkin kaikilla mittareilla melko vapaa. Libyasta ei osaa sanoa juuta eikä jaata ennen kuin jokin ratkaisu tulee. Gaddafin vallassa pysyminen ei kuitenkaan olisi kenenkään etujen mukaista, minkä osoittaa vanhan liittolaisen Venäjän tuen loppuminen. Paikalliset autoritaariset hallitsijat vielä menettelisivät jos eivät liikaa kansalaisia pamputa/tapata. Onhan meilläkin naapurissa Venäjä ja Valko-Venäjä, lisäksi Euroopasta löytyy Transnistria.
Voisiko kukaan varmistaa vai muistanko väärin ,että meilläkin erittäin tunnettu ja vieläkin edesmenneenä kaivattu henkilö päästyään tasavallan presidentiksi nosti oman sotilasarvonsa ylikersantiksi,pettääkö muistini?
Ettei vain Ranskan presidentin suunnittelemassa voitonparaatissa Tripolissa olisi kysymys Ranskan tulevista presidentinvaaleista ja presidenttipelistä?
Pahinta olisi jos muslimeveljeskunta ottaisi vallan missään maassa.
Virheellisestä uskonnosta ei seuraa mitään hyvää. Ja tarkoitan tällä sitä ettei uskontoa ja politiikkaa pitäisi sekoittaa.
Mikä on "virheellinen uskonto"? Mikä "virheetön"?
Islaam ON politiikkaa. Ei siinä mitäään sekoiteta.
Suorastaan tragikoomisia nuo jutut raiskauksista. Missä päin Libyaa ne ovat tapahtuneet? Uutinen ei kerro.
Eipä ole Puistolasta vähään aikaan kuulunutkaan, tervetuloa takaisin. Analyyttisiä ja objektiivisia kirjoituksiasi onkin kaivattu.
Sokea Reettakin näkee, että näissä vallankumouksissa piilee valtava riski. Se riski on esim. muslimiveljeskunnan valtaanpääsy Egyptissä. Sieltä kantautuu uutisia jotka eivät lupaa hyvää. Lännellä on pian käsissään mahdollisesti demokraattisesti valitut islamistihallinnot, siitähän se riemu repeää. No ainakin siinä olisi tekosyy tuoda taas satoja tuhansia ellei miljoonia "maltillisia" siirtolaisia Eurooppaan.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 15 kommenttia